Tänään täytyy kirjoittaa
hieman musiikista. Tai oikeastaan soittajasta. Sattui nimittäin sellainen
juttu, että hikisenä aamutreeneistä kävellessäni ohitin alikulkutunnelissa
katusoittajan. Vanha mies, ehkä seitsemänkymmenen, soitti viulua. Olin
unohtanut vakiovarusteeni mp3-soittimen kotiin, joten erotin soiton jo portaita
laskeutuessani. Ja millaisen soiton! Mies ei ollut pelkästään taitava, hän oli
lumoava: hallitsi viululla ja jousella koko tunnelia, täytti sen päästä päähän
ja seisoi itse siinä keskellä, silmät kiinni soittaen.
Pääsin tunnelin
puoliväliin pelkän hämmästyksen voimasta, mutta kun näin vanhan kumaran mummon
vievän soittajan hattuun sadan ruplan seteliä, minulta pääsi kuulkaas
rehellinen itku. Kyllä, niin kuin aikuistuneilla sukulaisnaisilla häissä
konsanaan. Siinä minä sitten vollotin naama punakkana treenistä ja
nyrkkeilyhanskat repussa. Varsinainen kovis.
Klassinen musiikki on
minulle kuin ranskan kieli: kaunista, tunteellista, ehdottomasti nautinnollista
kuunneltavaa, mutta juuri mitään siitä en ymmärrä. Siitä etteikö viulisti ollut
taitava ei kuitenkaan ollut epäilystäkään: soitosta kuului vuosien ja
vuosikymmenten kokemus. Takaisin kadulle noustessani ja nenää niistäessäni,
bussimatkalla ja vielä kotonakin pääni jauhoi: miksi kukaan noin taitava
soittaa tunnelissa? Ovatko nivelet jo liian vanhat konserttisaleille? Onko
eläke liian pieni, kotona liian yksinäistä?
Vai kenties: halusiko hän vain soittaa meille joillekuille onnekkaille,
luoda itse yleisönsä, tulla kuuntelijoiden luokse?
Jos nyt voisin palata
aamuun, jäisin vielä kuuntelemaan ja kysyisin mieheltä mitä hän soittaa. Ehkä
laittaisin hattuun vähän enemmän kolikoita, mutta ennen kaikkea kiittäisin
esityksestä. Ja sitten ottaisin hänen kanssaan selfien ja liittäisin tähän
kirjoitukseen. Harmi, että aikakonetta
ei ole keksitty. Ehkä hän soittaa huomennakin?
//
An old man playing violin in an underpass made me weep
with joy this morning; I’ve never heard anyone playing with so much soul! Major
danger for poker face to forget your mp3 player at home. Guess I should unplug
more often, I'm missing out on like... a world.
If I could go back in time I’d
say thank you, definitely take a selfie with him and post it here.
Oh yeah, I know I said unplug.
No comments:
Post a Comment